maanantai 9. maaliskuuta 2015

Hacaron-leivokset

Mikäpä olisi sopivampi ensiresepti blogiini kuin raivostuttava macaron? Pidän näistä pienistä perkeleistä aivan tavattomasti, mutta mulle ne ovat toistaiseksi liian vaikeita tehdä. Olen yrittänyt viisi kertaa ja feilannut joka kerta enemmän tai vähemmän täydellisesti. :D Otan asian huumorilla, sillä pidän haasteista. Mutta olen tosiaan tehnyt varmaan kaikki mokat, joita näiden kanssa voi tehdä! Neljännellä yrityksellä päätin kokeilla jotakin uutta, eli vaihtaa mantelijauhon hasselpähkinäjauhoon. Idea tähän tuli kaapissa pyörineestä hasselpähkinäjauhepussista. Makua ajatelen lopputulos oli aivan taivaallinen. Parempaa kuin mantelista tehty macaron, minähän rakastan hasselpähkinää! Mutta manteli on koko macaronien ydin, eli hasselpähkinäinen versio olkoon hacaron. Koska epäonnistumiset ovat opettavaisia, kuvailen hieman kärsimyksiäni näiden parissa. Ensimmäisen kerran yritin pari vuotta sitten.

Ensimmäisellä kahdella kerralla valkuaisvaahtoni oli selvästi ylivatkattua, sillä lopputulos oli sellainen rosoinen kuukivi joka vain pyöri lautasella ja jolla oli levinneet jättijalat. Kolmannella kerralla vatkasin valkuaisia vähemmän ja kuorista tuli sileitä, mutta niiden jalat levisivät pitkin peltiä ja macaronit näyttivät todella härskeiltä. Nyt aloin jo syyttää uunia, sillä massan koostumus oli täydellinen pellille pursotettaessa: sileää, hieman valuvaa ja huiput tasoittuivat pian. Lisäksi ne jäivät raaoiksi vaikka pinta tummui, enkä saanut niitä irti leivinpaperista. Roskiin meni. Huomauttaisin, että olen myös koputellut peltejä, kokeillut eri reseptejä, kuivattanut massaa pellillä puolesta tunnista tuntiin ja punninnut ainesosat grammalleen. Tässä vaiheessa päätin laskea hieman uunin lämpötilaa ja kokeilla hacaron-muunnelmaani. Johan koheni! Tavallaan. Kuorista tuli sileitä eivätkä jalat enää levinneet pitkin peltiä, mutta nyt ne olivat osittain onttoja. Kaiken huipuksi uunini näköjään paistaa epätasaisesti, sillä kaikki pellin reunoilla olevat lähtivät irti nätisti, mutta keskellä olevat olivat vielä vähän raakoja eikä niitä saanut irti leivinpaperista. Ne, jotka sain irti, olivat ihan siedettäviä ja kehtasin jo täyttää ja kuvata ne. Vähän lättäniä vain. Koostumus oli hyvä!

Viides kerta toden sanoo? Nyt mua nauratti jo ihan tosissaan, sillä pursotin pellille kauniita, pyöreitä nappeja, jotka eivät levinneet mihinkään kuivattamisen aikana. Ne olivat uunista ulos tullessaan soikeita, vinoja JA edelleen vähän onttoja yläreunasta. Voin vielä ymmärtää vinouden ja onttouden, koska massa saattoi tällä kertaa olla aavistuksen liian löysää ja jos lämpötilassa on vielä säätämistä, ne saattavat kohota miten sattuu. Mutta että SOIKEITA? En kestä. :D Nyt mulla on ihan pakkomielle saada näistä vielä joskus onnistuneita, joten yritän taatusti vielä. Pahoin vain pelkään, että uunini on näihin liian epätarkka ja epäluotettava. Viides satsi lähti onneksi irti paperista, joten täytin ne vaikka olivat rumia ja vein töihin työkavereideni iloksi. Vaikken ikinä saisi hacaroneistani tämän kauniimpia, pieni onttous ei silti makua haittaa. Joten tässä se itse pääasia eli resepti. Alkuperäisen löysin nimellä Macarons! Helppo ohje.

Yritys numero neljä. Menettelee. Ei jättijalkoja! Jee!
Hacaronit (noin 15 valmista leivosta koosta riippuen)

50g hasselpähkinäjauhetta
55g kananmunan valkuaista
100g tomusokeria 
2 rkl sokeria 
(tomu- tai pastaväriä)

Siivilöi hasselpähkinäjauhe muutaman kerran. Punnitse se vasta siivilöimisen jälkeen tarkasti, sillä käyttämäni jauhe (Meiran) tehdään kuorellisista pähkinöistä ja hävikki on isompi kuin mantelijauheesssa. Siivilöi ja punnitse tomusokeri ja sekoita se hasselpähkinäjauhoon. Seoksen voi siivilöidä vielä kerran. Erottele valkuaiset keltuaisista ja punnitse. En vanhentanut valkuaisia, sillä monet ovat onnistuneet ilman sitäkin. Jotkut ovat jopa epäonnistuneet vanhentamalla valkuaiset, kun saavat vanhentamatta aikaan kauniita leivoksia. Valkuaisten tulee olla huoneenlämpöisiä! Laita tässä vaiheessa valmiiksi pursotinpussi, jossa on noin 1cm aukolla varustettu pyöreäpäinen tylla. Sulje pussi vähän tyllan yläpuolelta esimerkiksi paistopussin sulkijalla, ettei massa valu ulos pussista kun täytät sitä. Laita myös leiivnpaperi pellille. Leikkaa paperista saman kokoinen kuin pellistä, sillä liian suuren paperin taitokset vääntävät hacaronit mutkalle. 

Vaahdota valkuaisia, kunnes ne alkavat vaahtoutua. Sekoita sokeri joukkoon lusikallinen kerrallaan. Vatkaa kiiltäväksi marengiksi. Lisää mahdollinen väri nyt. Älä vatkaa massasta liian paksua! Siitä ei pidä tulla marenkia, joka ei liiku kulhossa vaikka kääntäisit kupin ympäri. Marengin tulisi olla sopivaa, kun nostat vatkaimia ja massa jää vatkaimiin pieniksi huipuiksi. Kippaa tomusokeri-hasselpähkinämix kulhoon ja sekoita nuolijalla. Sitten tarkkana: liian vähän sekoittamalla massa jää liian kovaksi ja lopputulos on kuukivi. Liikaa sekoitettu massa valuu pitkin peltiä ja saat pellin kokoisen hacaron-neliön. Kun marengin koostumus on sopiva, massaa ei tarvitse paljoa pyöritellä. Massa on sopivaa, kun vedät siihen viillon nuolijalla ja se  umpeutuu noin 10 sekunnissa. Voit myös kokeilla tiputtaa massaa pellille. Se on sopivaa, kun se laskeutuu tasaiseksi eikä siihen jää huippuja. Sekoita vielä pari kertaa, jos massa vaikuttaa liian kovalta ja kokeile uudelleen. 

Pursosta massasta kolikon kokoisia ympyröitä. Tai millaisia haluatkaan, omieni läpimitta oli noin 3cm. Oikein sekoitettu massa tasoittuu hetken päästä pursottamisesta, eikä siihen jää teräviä huippuja näkyviin. Kun olet pursottanut pellin täyteen, tiputa pelti pari kertaa noin 10cm korkeudelta pöydälle, jotta isoimmat ilmakuplat hajoavat. Anna leivosten levätä pellillä 30-60min. Ne ovat valmiita uuniin, kun pinta on kosketuskuiva. Tämä vaihe on kuulemma tärkeä jalan muodostumisen kannalta. Paista 150-asteisessa uunissa 10-18 minuuttia. Joudut valitettavasti kokeilemaan paistoajan sekä paistotason oman uunisi mukaan. Lämpötila voi olla 130-150 astetta ja voit paistaa ne joko keskitasolla tai alatasolla, jos ne saavat liikaa väriä. Omassa uunissani keskitaso ei tule kysymykseenkään, pinta tummuu hetkessä. 

Vinkit

Nämä voi täyttää millä tahansa, mikä sopii myös macaroneihin. Muutenkin kyseessä on ihan sama leivos, joten samat kikat pätevät näihin. Täytin leivokset suklaa-hasselpähkinälevitteellä ja lopputulos oli tosi herkku! Nämä ovat niin makeita, että olin tyytyväinen yhdestä leivoksesta.

Parhaimmillaan nämä ovat, kun ovat saaneet levätä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kuoret säilyvät huoneenlämmössä pari päivää. Sekä kuoria että valmiita leivoksia voi pakastaa.

Entä mitä tehdä ylijääneille keltuaisille? Niistä voi tehdä lemon curdia tai erilaisia mousseja. Laitan reseptejä sitä mukaa kun saan kehiteltyä, sillä haluan käyttää kaikki ainesosat hyödyksi. Ylijääneet keltuaiset voi pakastaa odottamaan myöhempää käyttöä. Ne säilyvät hyvänä muutaman kuukauden. Minä syötin yhden kissalleni, joka ilahtui.

2 kommenttia:

  1. Minunkin pitäisi kyllä toistamiseen testata macaronien tekemistä. Ensimmäisellä kerralla niistä tuli kauniisti sanottuna "visuaalisesti haastavia", kun osan pintaan tuli halkeamia. Hyviä olivat kuitenkin, mutta lopputulos ei ollut niin söpö kuin odotin ja harmitti :D

    VastaaPoista
  2. Nämä ovat kyllä ihan maineensa veroisia pirulaisia :D En ole ikinä feilannut näin montaa kertaa yhden ainoan leivonnaisen teossa. Jotkut taas kertovat onnistuneensa heti ensi yrittämällä. Tasan ei mene onnen lahjat. Mutta kannattaa tosiaan yrittää ja opetella uusia temppuja, sillä onnistunut lopputulos palkitsee! Itsekin joudun varmasti vielä tovin makselemaan oppirahoja näiden kanssa. Onneksi epäonnistuneetkin kuoret voi jemmata esimerkiksi pappilan hätävaran tyyliseen jälkiruokaan. Teen sellaisen ensi kerralla jos lopputulos on taas niin kamala, ettei valmiita leivoksia synny :D

    VastaaPoista